Viikko sitten seisoimme treeniksemme pihalla ja lastasimme autot täyteen erilaisia musiikkitarvikkeita illan showta varten. Homma oli paketissa nopeasti ja tuntui kuin autojen tavaratilat olisi suunniteltu juuri romppeitamme varten. Tai sitten ryhmämme on vaan aivan jumalattoman lahjakas kun puhutaan tavaroiden kuljetuksesta ja varastoinnista. Lisää asiasta kiinnostuneille.
Saavuimme Kaarinan Old Texasiin hyvissä ajoin. Tuomas ja minä tulimme samalla autolla. Tuomas ajoi. Matka sujui iloisissa merkeissä - Antti oli nimittäin joutunut Askon autoon. Meitä harmitti Askon puolesta. Tuuli sen sijaan saapui paikalle hieman myöhemmin. Tilanne oli jännittävä, koska hän oli edellisen keikan jälkeen ollut pahasti flunssassa ja pelkäsimme, että kestääkö ääni. Pelipaikalla Teräsbetonin miehet työstivät soundcheckiään hyvällä groovella. Heitimme kamat sisälle ja seurasimme poikien tsekin läpi. Miksaajana Old Texasissa oli muuten Nightwishin keikkamiksaajanakin tunnettu Kimmo Ahola. Molemmat tsekit sujuivat mainiosti ja ongelmitta. Kiitos Kimmo! Tämän jälkeen siirryimme viereiseen glamour-ravintolaan lataamaan arvot kuntoon.
Hengasimme backstagella ja kuulimme, kun alkunauha pärähti pyörimään. Tajusimme heti, että olimme ongelmissa - Vainiopekka oli hukassa. Aloimme tekemään bändin omia paniikinomaisia kutsuhuutoja. Alkunauha oli jo puolessa välissä. Draaman kaari alkoi näyttää roolia, ja pahaaenteilevä loppu oli jo saada otteen. Onneksi Asko oli opetellut bändin sisäisen kielen ja vastasi kutsuhuutoihimme hakkaamalla nyrkillä ravintolan takasisäänkäyntiä. Hän oli sohlannut itsensä lukkojen taakse. Avasimme oven ja pääsimme aloittamaan vetomme bändin moton mukaisesti "varmasti ja ajallaan." Alkuiskuista lähtien keikka oli mahtavaa ilotulitusta ja runsaslukuinen yleisö näytti viihtyvän. Meillä oli hauskaa alusta loppuun, ja Tuuli onnistui tilastaan huolimatta huikeaan vetoon! Jes! Teräsbetonin alttari oli jälleen lämmitetty! Keikan jälkeen levymyyntipisteemme tyhjeni tuotteistamme ja olimme ällikällä lyötyjä. Suuri kiitos ihmiset! Vaihdoimme myös kuulumisia eri ihmisten kanssa, sainasimme levyja roppakaupalla ja olimme valokuvattavina - hikisinä, mutta helvetin hyvännäköisinä tietenkin! Ei aikaakaan, kun Teräsbetonin alkunauha pärähti käyntiin, ja yleisö villiintyi jälleen. Veto oli huikea, ja jengi oli liekeissä! Suuret kiitokset jälleen koko Teräsbetonin ryhmälle, kuin myös Old Texasille!
Oli kotiinlähdön aika. Pakkasimme kamat lahjakkaasti autoon ja lähdimme ajamaan kohti Euraa. Konttinen uhosi autossa jäävänsä Turkuun ja tulevansa vasta aamulla bussilla Euraan. Järkevä päätös kolmen aikaan yöllä... Näin ei kuitenkaan tapahtunut, mutta seuraava pommi oli jo heitetty ilmaan. Konttinen ilmoitti, että hänen kitaransa jäi Kaarinaan. Oiiiiiiii v###u! Korkkasin välittömästi lisää. Konttisesta ilmeni marttyyrin piirteitä ja hän ehdotti, että voi hakea kitaran taksilla. Päätimme kuitenkin kääntyä ja haimme kitaran yhdessä. Hakureissun jälkeen luulisi homman olevan paketissa. Ei ole. Konttisella on uudet piipussa. Hän on löytänyt huikean keinon pitää omat raha-asiansa kunnossa. Hän on nimittäin päättänyt periä omilla rahoillaan ostamat alkoholituotteet takaisin bändin tililtä. Perustelu tähän: hän on säästänyt kaikki kuitit. Vuorela on päättänyt siitä hetkestä lähtien alkaa säännöllisesti seurata bändin tilitapahtumia. Join tyytyväisenä olueni loppuun, ja saavuimme treenikämpälle.
Hei me käytiin Helsingissä skabailemassa Ääni & Vimma -kisassa! Paikkana toimi Arabian nuorisotalo. Lähtö sovittiin tapahtuvan kello 15:00 treeniksen pihalta. Varmasti ja ajallaan se tietysti tapahtuikin eli siis 15:25. Tiukka ajomatka oli tiedossa. Minä ajoin, ja Asko istui etupenkillä. Hedonismin suvereeni ruhtinas Tuomas joutui nöyrtymään poikkeuksellisesti ryjää täynnä olevan takapenkin maailmaan. Kaikesta huolimatta hän ei näyttänyt kärsimyksen merkkejä. Ennen Forssaa Konttinen alkoi kuulla kanapaninin kutsun. Pysähdyimme Forssan ABC:llä. Ei ollut eka kerta, kun Vuorela rohmusi liikaa ruokaa ja totesi ruokailun jälkeen olevansa aivan killillään. Tankkasimme ja jatkoimme matkaa. Matkalla Vuorela mainosti, että oli jokin aika sitten syventynyt katsomaan Yleltä dokumenttia printtereistä. Auto hiljeni hetkeksi.
Helsinkiin päästyämme soitimme Tuulille ja kysyimme, missä hän menee. Tuuli ilmoitti, että on ajanut Helsingin keskustassa tunnin verran eikä löydä paikkaa. Motivoimme häntä ilmoittamalla, että paikka ei ole aivan keskustassa ja meillä on helvetillinen kiire. Keikan piti alkaa 19:15 ja paikalla piti olla 18:45. Kello oli 18:38. Ajattelimme soittoaikojen olevan kuitenkin jäljessä. Saavuimme pelipaikalle ja ilmoittauduimme läsnäolevaksi. Tämän jälkeen meille ilmoitettiin, että meidän veto on meneillään olevan aktin jälkeen, ja että ohjelma olisi etuajassa. Siispä kamat kasaan ja lavalle. Eikä aikaakaan kun meidät jo juonnettiin sisään. Kaikki oli hyvin - kunhan laulaja saataisiin paikalle. Vuorela veti telekommunikaattorinsa esiin ja soitti vielä lavalta Tuulille, joka kertoi saavuttavansa rakennuksen ulko-ovea liikkumismuodolla juoksu. Hengästyneenä hän saapui sisälle, heitti lennosta takin penkille ja hyppäsi lavalle. Yleisölle hän perusteli tempaustaan turkulaisuudella. Perustelu hyväksytty. Voiko muuten euralaisuudella perustella jotain? Noh, ihan sama. Euralaisten ei nimittäin tarvitse perustella mitään. Peli laitettiin käyntiin kahden biisin ajaksi ja homma oli ohi. Tuomaristo (Tomi Koivusaari (Muusikko / Amorphis), Jules Näveri (Muusikko/ Profane Omen), Kärtsy Hatakka (Muusikko/ Waltari), Jukka Koskinen (Muusikko/ Norther) kertoi palautteessaan, että vetomme oli viihdyttävää seurata ja paketti oli kasassa. Kiitos! Tästä hyvästä matkamme jatkuu kohti semifinaaleja! Uujea! Sellanen Helsingin reissu! /,,/
No siinähän ne tämänkertaiset kuulumiset oli. Mainitaan vielä sen verran, että meitä näkee seuraavaksi Turun Aprillirockissa. Ja siitä muuten starttaa Like Tomorrow'n Something up in the ass -kevätkiertue, joka jatkuu Helsingissä ja mahdollisesti sitten taas Helsingissä ja sitten taas Turun Klubilla ja sitten taas ja sitten. Kesälläkin tulee olemaan huikeeta! Tulkaa vähän joka puolelle tsekkailee ja diggailee. Mennään sitten vaikka baariin! /,,/ Lopuksi haluan kiittää Marcus Grönholmia ja hänen kartanlukijaansa Timo Rautiaista. "..because it came some stone.."
-Samuli- /,,/
