Keikkaa pukkaa

Laikkarit piipahtivat viime perjantaina vetämässä ensimmäisen (loppuunmyydyn ;>) jäähallikeikkansa, kun Rauman Lukko ja Porin Ässät kohtasivat Äijänsuon areenalla. Alussa pieniä epäilyksiä herätti lavan koko, sillä pelkästään rumpalimme massiivinen setti valtasi puolet lavan pinta-alasta. Kaikki kuitenkin mahtuivat lavalle, ja allekirjoittanut loikki välillä lavan ulkopuolellekin ottamaan yleisöä. Olimme iloisesti yllättyneitä siitä, kuinka laaja kirjo ihmisiä meitä pysähtyi katsomaan - levyjäkin myytiin taas mukavasti, kiitos myyjättärille! :) Itse en lavalla kyennyt lopettamaan hymyilemistä, sen verran korkealla oli fiilis! Kitaristi äityi kehumaan hallin tunnelmaa ylisanoin, sillä oikea jenkki-hurmos tuntui vallanneen jääkiekkokatsojat. Illan kruunasi kabinetissa nauttimamme mainiot pöperöt ja hyvä miksaus/monitorointi. Bueno. :)

Kuten on jo mainittu, laulut ja viulu tulevaan julkaisuun ovat niin ikään narulla. Studiopäivä oli hemmetin työläs ja hajottava, mutta palkitseva - aloitimme klo 9 aamulla ja viimeiset laulut kiskaistiin raidalle yhden jälkeen yöllä. Basistinkin päivä oli verrattain raskas (puhumattakaan seuraavasta päivästä) - ensimmäinen tölkki aukesi klo 11 ja viimeinen kumottiin viiden aikaan seuraavana yönä.

Tulipa heiteltyä mahtipontista blogia - kertonee sen, että oikealla alalla ollaan ja keikkaa on kiva tehdä! Näillä näkymin seuraava veto onkin niin ikään Äijänsuon areenalla Wake Up! Rauma -nuortentapahtumassa 20.11. Tervetuloo! :>

-Tuuli

Alakerran tuomariston studioterveiset

Studioäänitykset jatkuvat. Nauhoitukset ovat alkaneet tänään ehkä siinä joskus klo 9.00-14.30. Mainittakoon, että äänimies on saapunut paikalle särmänä klo 9.10. - pisteet Cranelle. Ryhmämme on tänään kokoontunut bändin omaan tukikohtaan, jonka yläkertaan on räätälöity "studiotilat", ja alakerrassa on tarkkaamo jääkaapin ja kahvinkeittimen kera. Pullaakin on. Kyllä nyt viihtyy!

Nyt klo 19.00 tilanne on se, että viulut ovat narulla ja laulaja on päässyt hyvään vauhtiin. Koskettimien vuoro on alakerran veikkauksen mukaan joskus 23.00-03.00 aikoihin - viiden euron panoksella. Koska suurin osa miehistöstä on jo hoitanut oman osuutensa, on heillä aikaa keskittyä olennaiseen. Esimerkkinä mainittakoon kitarapojan ns. pedaalihelvetti liitettynä koekytkentälevyyn, joka on tuhannen palasina keskellä tarkkaamon pöytää......hyi s**tana!

Kuitenkin Geneleceistä kuuluva jatkuva mölinä vaikuttaa näin sohvalla istuvien korvaan varsin räväkkäältä. Nyt jäämme odottelemaan saadaanko tänään koko paketti kasaan, vai siirtyykö alakerran tuomaristo täysin viihteelle, ennen kuin rec-valo on sammunut viimeisen kerran.

Ja takaisin yläkertaan.

-Komppi & Basso

Promokuvia hyisessä Eurajoessa

Viime lauantai polkaistiin käyntiin epäartistimaiseen aikaan jo klo 7.00, jolloin yhtye yhdessä valokuvaajan kera kokoontuivat särmänä tukikohtaansa juomaan kupposet kuumaa ennen tulevaa koitosta. Allekirjoittaneen mielestä ryhmä oli melkoisen virkeänä liikkeellä, vaikka osalla oli takanaan vain kahden tunnin tehokkaat yöunet.

Auringon noustessa osasto suoritti reippaan moottorimarssin kohti kuvauspaikkaa. Valokuvaajan pukiessa kahluuhaalareita, muut teippasivat epätoivoisesti jätesäkkejä farkkujensa alle samalla kiroten saappaidensa olevan melkoisen lyhkäset veden syvyyteen nähden. Myöskään Poudan Pekan sääennusteet eivät näyttäneet kovin lupaavilta, joten kastumisen todennäköisyys tänä aamuna oli melkoisen suuri.

Ja ei kun veteen. Ensimmäinen, todennäköisesti kylälle asti kuulunut, riemunkiljaus lähti basistin suusta, jonka vasemmassa Nokialaisessa oli odottamaton reikä. Kylmäähän tuo oli! Ohikulkijoiden kummastuneilta katseiltakaan ei voinut välttyä, sillä aamulenkkeilijä ei välttämättä osaa odottaa näkevänsä viittä nuorta seisomassa silmiään räpäyttämättä keskellä Eurajokea klo 8.00 lauantaiaamuna.

Klo 10 mennessä kuvausessio oli saatu onnistuneesti päätökseen, joka tarkoittaa, että kuvista tuli varsin mahtavia, kukaan ei hukkunut ja Kompinkin raajat toimivat vielä, eikä hänen tarvitse luopua bassorummustaan :)

Kuvia pääsee tiirailemaan aikanaan, kun tuleva julkaisu näkee päivänvalon!

-Asko

Runttua studiolla ja livenä

Like Tomorrow'n syksy on pyörähtänyt vauhdikkaasti käyntiin - studiosessiot alkoivat elokuussa ja narulla on jo rytmiryhmän ja melodiapoikien aikaansaannokset, laulu ja viulu runtataan sisään parin viikon päästä. Rummut äänitettiin Euran yhteiskoulun auditoriossa ja loput idyllisessä maaseutumiljöössä. Kiitetään tässä yhteydessä kaikkia kuuloetäisyydellä asustavia kärsivällisyydestä. :)

Keikkaputki on ollut tajuton. Vierailimme syyskuun puolessa välissä Sastamalan Seukulla SPR:n hyväntekeväisyystapahtumassa. Paikalle saapunut yleisö oli mitä mainioin ja keikalla soitettiin ensimmäistä kertaa tulevalla julkaisulla oleva hitaampi kappale, joka sai hyvän vastaanoton! Takahuoneen leivät ja pullat saavat kiitettävän arvosanan.

Niin ikään käväisimme Harjavallassa, Karman kotikunnilla Night Factoryssa viihdyttämässä paikallisia ja vähän ulkopaikkakuntalaisiakin. Takahuoneen aikaansaamasta pienestä lämpöhalvauksesta huolimatta talkoohengessä järjestetty keikka sujui mallikkaasti. Vierailimme Harjavallassa ensimmäistä kertaa ja toivottavasti päästään uudestaan!

Viikko sitten pistäydyttiin Rauman Lyseon koululla takomassa kahden koulun oman bändin kanssa settiä, ja tunnelma oli pienistä teknisistä ongelmista huolimatta erinomainen. Basistilla oli pieniä koordinointiongelmia ja/tai tuhoisia aikeita, sillä Tuuli meinasi saada viisikielisestä daijuun keikan aikana. Tilanne oli kuitenkin kuulemma täysin hallinnassa. :) Keikan jälkeinen levymyynti ylsi ennätyslukemiin, josta iso kiitos kaikille!

Erilaista keikkaa ollaan siis tehty ja nauhoitukset jatkuvat. Tulkaahan tsiigailemaan meitä Rauman Äijänsuon jäähallille 23.10. Lisäksi poppoo odottelee jo innolla joulupäivän keikkaa Euran Osmantuvassa, jonne kaikki ovat niin ikään enemmän kuin tervetulleita!

LT-crew

Suvivirret laulettu ja kesäkeikat ohi sil viisii sit

Like Tomorrow piipahti puolitoista viikkoa sitten soittamassa yksityisen tahon järjestämässä suuremman luokan puutarhajuhlassa, Harolafesteillä. Köröttelimme kohti Harolaa ilman minkäänlaisia ennakko-odotuksia; sade maalasi asfaltin pikimustaksi ja tien kaartaessa kohti metsikköä ehdittiin jo funtsia, mihin hittoon ollaan menossa.

Koska kyseessä oli sisäpiirin festit, ihmiset olivat rentoja, ja tunnelma tarttui bändiinkin siinä määrin, että soitimme yhden parhaimmista vedoistamme koskaan. Meininki äityi niinkin kovaksi, että solistilta repesi housut persustasta viimeisen kipaleen aikana. Erityiskiitos Peltosen Mikalle siitä, että jaksoi miksata loppuun asti! :D Sapuska ja keikan jälkeinen paukkutarjonta olivat kerrassaan moitteettomia, ja treenikämpälle lähdettiin ajelemaan keskellä yötä hyvillä mielin. Jälkikäteen harmitti vain, ettei tullut polskahdettua ulkopaljuun ja että oltiin huolimattomuuttamme tajuttu ottaa yksi ainoa EP mukaan.

Viime lauantaina läksimme käymään Porin Montussa vuoden tauon jälkeen. Iloksemme paikan lava oli kasvanut pituutta sitten viime näkemän, ja kunnon pizza- ja kebumättöjen jälkeen oli mukavaa revitellä paikalle meitä katsomaan eksyneiden heebojen kanssa. Valotkin olivat kohdallaan, kun saatiin loistava valomies painelemaan nappeja. Illan yhdeksi kohokohdaksi nousi kitaristin katkennut kieli, joka pingahti poikki heti ensimmäisen biisin alkumetreillä. Muun bändin juhliessa Konttinen sorvasi kielen kuitenkin nopeasti paikalleen eikä meno kärsinyt. Alla havainnollistava kuva siitä, kuinka onnellinen Konttinen oli saatuaan kielen paikoilleen.

Kesäkeikkojen viimeiset tahdit lyötiin siis Harolafesteillä sekä Porin Montussa. Tänä kesänä on tullut pyörittyä hyvin erilaisilla staageilla ja tavattua monta uutta jannua ja tytsyä - vanhoja unohtamatta. Syksyn keikkoja jo innokkaasti odotellen Like Tomorrow punoo juonia, nauhoittelee demoja ja siirtyy kuun lopussa studion puolelle, jotta saadaan taas uutta nannaa narulle.

-Tuuli

Mustan Pitin Yön jälkitunnelmia

Viime perjantaina oli hauska päivä, kun Laikkarit käväisivät kiskaisemassa setin Rauman Mustan Pitsin yön päälavalla ennen Sturm und Drangin poikia. Ilmassa oli kunnon festareiden

tuntua, kun Esteri pisti parastaan - rankkasade alkoi onneksi kuitenkin hiipua illan mittaan eikä fiilareita laskeneet edes pienet aikatauluongelmat. Taidettiin muuten tehdä jonkin sortin henkilökohtainen ennätys, sillä kasattiin kamat ja soundtsekattiin homma kuosiin puolessa tunnissa, ja setti lähti käyntiin lähes suorilta. Ennen kuin kukaan pääsee väliin mouhoamaan, niin myönnetään, että meikäläinen toimii näissä roudaustilanteissa lähinnä kannustavana ryhmänjohtajana. ;)

Meininki keikalla oli hemmetin hyvä, ja oli makeeta nähdä, miten yleisö vähitellen lipui katosten suojista lavan eteen luuppaamaan. Illassa oli maailmanluokan tunnelmaa - backstagen tarjonta käytettiin röyhkeästi hyväksi ja vedettiin vielä porukalla naamariin paikan tarjoamat häränlehtipihvit (allekirjoittanut tosin otti neitimäisesti kasvispihvin) illan päätteeksi. Oli mukavaa, kun yleisö tuli juttelemaan keikan jälkeen, ja mukaan otetut levytkin myytiin loppuun, joten ei se keikka vissiin ihan pieleen mennyt. :)

Poppoo vierailee viikon päästä paikallisessa yksityisen tahon järjestämässä bänditapahtumassa, mutta jo parin viikon päästä, lauantaina 8. päivä, Laikkarit kasaavat kamansa ja suuntaavat vuoden tauon jälkeen Porin Monttuun, joten sinne kaikki!

-Tuuli

Mitä nopeammin, sitä nopeammin

Tänään oli tavallaan pelottava päivä. Soitettiin sadoille vihreisiin pukeutuneille kaljuille, joilla kaikilla oli cola-pullo kädessä. Psyykettä kuormitti lisäksi jatkuvat flashbäkit omasta reilu 3v takaisesta Sotkun uusien alokkaiden tervetulotilaisuudesta. Kolme kertaa soitettu neljän biisin setti upponi vakavanaamaisehkoon yleisöön rotan lailla ja viherkansa vapautuikin muutamaan otteeseen lyömään käsiään rumpumöykän tahtiin. Joukkueemme peli ei kuitenkaan villinnyt juhlakansaamme yhtä suuriin desibelilukemiin kuin Säkylän omat tanssitytöt. Näköjään tanssijoiden tiukat esiintymisasut purivat yleisöön paremmin kuin Kompin viikon ajan kasvattama vittuiluparta. Keikka oli kaikin puolin eksoottinen ja positiivinen kokemus ja yleisöä sekä henkilökuntaa kiittäen toivommekin pääsevämme osallistumaan kyseisiin bileisiin myös jatkossa. Sen verran tuli kuitenkin ryssittyä, että yhtään kuvaa keikalta ei ymmärretty ottaa. Tarjoammekin havainnollistavan kuvan 6kk takaa vastaavilta kinkereiltä.

Yst. terv.
Kuros Vuorela ja Nakinpää Konttinen