Keikka sujui hyvin. Lava oli pieni ja mustelmilta ei vältytty. Tuuli sai iskun. Sattui kuulemma niin, että silmissä sumeni ja sanat unohtui. Tunnelma oli tiivis ja porukkaa oli paikalla yllättävän paljon.
Taputtivat vielä encorenkin. Hetken arpomisen jälkeen menimme takaisin lavalle. Kokeiltiin biisiä, jota ei oltu pitkään aikaan treenattu. Hauskaa oli senkin ajan, eikä saatu tuopista. Kiva oli jutella ihmisten kanssa keikan jälkeen. Yli-innokas fani meinasi kuristaa Tuulin Askon rumpukapuloilla. Aika monta levyäkin meni kaupaksi.
Roudauksen jälkeen Samulin auto ei startannut. Kokeilimme kaikkea mahdollista apuvoimien kera. Söin venaillessa aivan liikaa bäkkäriltä mukaan tarttuneita juustonaksuja. Asko joutui ajamaan takaisin Kokemäelle hakeakseen ihmisiä ja peräkärrymme. Piruuttaan Asko kokeili vielä käynnistää Samulin autoa. Sehän lähti heti. Magic touch.
Kevään seuraavat keikat Corona Skiesin kanssa:
19.4. Huittinen, Seurahuone
27.4. Aura, Haarikka
Like Tomorrow on talven aikana levännyt, järjestäytynyt uudelleen ja pohtinut porukalla, minkälaiseen suuntaan yhtyettä ja musiikkia tulisi rakentaa. Etenkin parivaljakko Konttinen & Vuorela on viettänyt puhelimen ääressä kaikki saldorajat ylittävän, kohtuuttoman määrän minuutteja aina yön pikkutunneille saakka punoessaan juonia yhtyeen pään menoksi samalla, kun me normaalit päivätyössä käyvät ihmiset vetelemme sikeästi hirsiä. Allekirjoittanutkin on toki useammin kuin kerran havahtunut Konttisen soittoon, joka alkaa tunnustelevalla lauseella "et kai vielä ollut nukkumassa".
Paikallaan LT ei siis ole todellakaan pysynyt, sillä asioiden sulattelu, uuden luominen ja itsensä löytäminen vaatii kypsyttelyä. Puhumattakaan uusista biiseistä! Niistä tässä kaikessa onkin pohjimmiltaan kysymys - odottakaahan, kun kuulette, mitä on tulossa!
Sillä tosiaan, kaiken sulattelun ja demottelun jälkeen Asko pakkasi kimpsunsa ja kumunsa, ja eilen ne vihdoinkin pystytettiin studiolle, jossa alkusoundit on nyt tsekattu. Huomenna lyödään rec käyntiin ja ensimmäiset tahdit uutukaiseen biisiin. You've heard nothing yet.
No se on morjesta taas! Istun keittiön pöydän ääressä. Se on ihan helvetin sekaisin oleva pöytä. Yksityiskohdista nauttivalle lukijalle tiedoksi, että pöytä sijaitsee poikamiesboxissa Turussa ja sen omistaa Konttisen Antti. Tarkemmat yksityiskohdat voi kysellä maililla: samuliätliketomorrowpistecom. Vastauksia en kuitenkaan lupaa. Päivä on ehtoon puolella. Oli muuten jumalattoman kaunis päivä! Jokilaivojen kutsun kuulin. Nyt puolestaan katson vaaleja. Keskittyminen herpaantuu. En tiedä mistä aloittaa.
Kävin juomassa - mehua. Ehkä nyt lähtee. Konttinen haaveilee lonkerosta, mutta pelkää ajatuksenjuoksun rappeutuvan. Turhaan, koska mitään ei ole enää tehtävissä. Teksti vaikuttaa levottomalta. Siirryn asiaan. Ollaanhan täällä äänestelty muissakin merkeissä kuin eduskuntavaaleissa – nimittäin Nummirock –äänestyksessä. Aluksi haluaisin kiittää itseni ja koko Like Tomorrow -organisaation puolesta Teitä rakkaat vaaliuurnilla käyneet. Minä itse en vielä Nummirock –skaban virallista lopputulosta tiedä. Tiedän vain, että meidän tähtimäärä nousi huikeasti ylöspäin teidän ansiosta, ja LT nujakoi(taivutusohjeita tarvittaessa) lähellä kärkeä. Jos olisin kirjautuneena Habbohotel -palveluun ja tulisitte siellä minua vastaan, halaisin teitä. Toisaalta huolestuisin, jos huomaisin olevani Habbohotellissa - halailemassa. Huhhuh...
Pakattiin taas muuten kamoja autoon. Tiedättekin jo aikaisemmista blogeista, että se homma meiltä sujuu. Ette te varmaan mitään tiedä. Vuorela on muuten kova työnjohtaja - yhtä timanttia, sanoisin. Kun auto oli tungettu täyteen musiikkiaiheisa härveleitä, otimme suunnaksi Turun ja Aprillirockin, josta starttasi Like Tomorrow'n Something Up In The Ass -kevätkiertue. Mentiin kahdella autolla. Audia ajoi Asko, ja minä istuin vieressä. Volkkaria ohjaili Vuorelan poika - yksin. Turusta kartanlukijaksi Vuorelalle nousi Konttinen. Kyllä nekin perkeleet löysivät perille. Lopputuloksen kannalta kuitenkin tosi hyvä juttu - puhutaan jopa välttämättömyydestä. Tuuli saapui lopuksi omalla privaattikyydillään Klubille, ja homma oli kasassa.
Välikevennyksenä pojat Onnelan dancefloorilla! Check out, ladies! Ooh Yeah!
Tsekki Aprillirockissa sujui totuttuun tyyliin melkoisen mutkitta ja siirryimme pikapuolin - karmean väittelyn ja sölpöttelyn jälkeen - demokraattisesti syömään. Osapuolet tässä All-Star -ottelussa olivat Muu LT vs. (yllätys, yllätys) Antti Konttinen. Mentiin sitten Dennikseen ja oli hyvää. Saatiin yllätysvieraskin. Konttinen ja tämä vielä anonyymi vieras olivat juonineet selkämme takana jo pitkään. Se ei kuitenkaan tuntunut puukoniskulta selkään, koska yllätys oli laatua jymy! Perussuomalaisittain se olisi ollut "jytky". Konttinen istuu muuten kolmen metrin päässä musta - selkäpäin.
Nivea on suunnatonta tuskanhikoilua varten.
Kuvassa Antti työstää aivan lähitulevaisuudessa julkaistavaa videomateriaalia Turun yllätysvieraasta. Se saadaan ehkä jopa jo tähän blogiin! Konttinen puhelee ja kiroilee yksinään muuten taukoamatta. "Perseenv###u...aijaihjaihjaihjaih...kone jäi juntturaan...miksei autosave ole päällä...eih..kaikki on pilalla...kauhee nälkä muuten...pitäskö vetää Finrexiniä ku ei oikein muuta ole?" Mitä täällä oikein tapahtuu? Noh, palataan takaisin Aprillirockiin, jossa oli muitakin artisteja soittelemassa. Meidän veto oli kolmantena. Se meni todella hyvin ja fiiliksen puolesta keikka nousi ainakin omalla listallani hyvinkin korkealle. Luulen, että muu bändi komppaa mielipidettäni. Tai ei se minua kiinnosta, vaikka ei komppaisikaan. He ovat siinä tapauksessa väärillä raiteilla! Tapahtumasta valittiin lopuksi sopivin bändi soittaa pimpauttelemaan Turun Vappupiknikille. Se bändi oli Kailo. Hyvää krapularoudausta heille ja sen mukaista keikkaa! Eli hyvää keikkaa! Niin ja Kiveskives oli muuten tautisen kova! /,,/ Tuin poppoota ostamalla levynkin!
Seuraavaksi LT suuntasi jälleen Helsinkiin. Heräsin kyseisenä päivänä kännykkäni viestiääneen. Luin viestin. Siinä sanottiin, että minulla on hotellihuone varattuna Hesassa ja pääsen sisään seuraavalla tunnuksella: 29639. Olo oli kuin Vuorelalla kaupan karkkihyllyllä. Homma toimi kuin ajatus. Olin tähti! Karu totuus paljastui kuitenkin pian sen jälkeen, kun sain tietää, että varauksen oli tehnyt rumpalimme Asko - Omenahotellista. Ja, että olisin samassa huoneessa kolmen miehen kanssa. Voi itkun päivät. Siitä huolimatta ei auttanut muu, kuin pistää kamat kasaan ja lähteä matkaan. Olin nimittäin lupautunut kuskiksi - menomatkaksi. Hain Antin ja poltin autossa vielä matkamusiikit kuntoon. Pyrin lähinnä miellyttämään niillä itseäni, mutta mato oli tarpeeksi herkullinen muillekin. Poltin debyyttilevyllisen Amaranthea! /,,/ Eipä tainnut jättää ketään kylmäksi - eivät ainakaan kehdanneet sanoa. Tuomas halusi jo alkumatkasta vaihtaa paikkaa etupenkin valloittaneen Askon kanssa. Syy oli selkeä: Konttinen oli koko ajan kiinni iholla. Tuo takapenkin kirppu, pikkunihjaamisesta nauttiva paholainen, oli jälleen vauhdissa. Hedonismin suurruhtinas Tuomas Vuorela oli kaukana nautinnosta. Ruokapaikka pelasti Vuorelan, ja tauko oli todellisuutta. Syötiin kerroshampparit ja juotiin limut. Syömisen jälkeen Konttinen katui ostostaan. Sen sortin paskaa tuli kuulemma tungettua taas kurkusta alas, että henkinen krapula oli todellisuutta. Lähdettin. Loppumatka sujui hyvin Askon navigointijärjestelmän avulla: "Onks se tosta?" "En minä tiedä!"
Ääni & Vimma -semifinaali oli starttaamassa käyntiin. Tuuli oli ehtinyt paikalle jo ennen meitä. Liukuhihnatoimintana bändi toisensa jälkeen repi itsensä lavalle ja veti lyhyehkön setin tuomariston ja yleisön edessä. Viiden minuutin vaihdoilla seuraavat bändit juonnettiin sisään. Linjatsekin kautta homma laitettiin aina uudelleen käyntiin, kunnes kaikki bändit olivat soittaneet. Vetomme meni huipusti, ja palaute oli positiivista. Paketti on kuulemma kasassa ja kehuivat, että sopisimme hyvin Sonata Arctican lämppäriksi kiertueelle. Eivät puhuneet muuten paskaa! Vetomme jälkeen seurasimme muiden bändien edesottamuksia. Hyvin vetelivät! Askon ja black metallin intensiivinen kohtaaminen herätti hilpeyttä kanssaihmisissä. Onhan siinä oma komiikkansa!
Finaaliin kyseisestä erästä menivät rockabillyä veivaava länsirannikon porukka sekä pohjoisesta paikalle saapunut omaperäisesti räppiä ja metallia yhdistävä orkestraatio. Onnittelut heille! Askoa siis väsytti. Se lähti hotellille. Me muut lähdettiin hotelliin kautta baariin. Nähtiin siellä jotain Idols-heebojakin. Mulla on niistä ihan helvetisti kuvia, joita tiukan paikan tullen lähettelen Seiskalle massiivisten vinkkipalkkioiden toivossa. Ehkä saan jopa ulkomaanmatkan Hanialle tai jonnekin vielä halvempaan paikkaan - Tuksun kanssa! Keskittymiseni herpaantuu näköjään toistamiseen! Yö meni siis kaikin puolin hyvin, ja Antti tanssi hitaita - tällä kertaa parin kanssa.
Seuraavana päivänä oli aika lähteä Amaranthen tahdittelemana kohti Euraa. Ja muuten erittäin kesäisissä fiiliksissä lähdettiinkin, vaikka naamat eivät välttämättä siltä näyttäneet. Vuorela alkoi kuulla grillimakkaran kutsua. Kesäkunnolla ei ollut enää väliä.
Tulevista keikoista on myös fiiliksiä nostattavaa kerrottavaa. 30.7.2011 Like Tomorrow nousee samalle lavalle W.A.S.P.:in, Reckless Loven ja Battle Beastin kanssa Unaja Open Air -festareilla, Raumalla! Ei ole siis muuta vaihtoehtoa, kun tilata liput tästä! Jännittävää ja hurjaa! /,,/ Eikä ne kesän keikkailut siihen lopu. Poimitaan sieltä nyt ainakin Sieravuoren Juhannus 2011. Sinne kannattaa tulla chillailemaan nurtsille ja rannalle. Siellä on myös Fintelligens ja Petri! Klamydiakin on siellä ja ihan kuunneltavassa muodossa. Suosittelen myös juomaan jonkun alkoholituotteen aurinkovarjon ja palmun näköisten koivujen alla. Huhu kiertää, että pääset sillä hetkelliseen hyvään fiilikseen. Pitää ehkä testata toimintatavan pätevyys myös itse. Me nähdään siis kesän keikoilla ja missä milloinkin! Jes!
Lopuksi haluan mainita vielä Like Tomorrow'n Youtube -kanavasta, jonne olemme tuuppaamassa jatkossa aktiivisesti videomateriaalia. Tahti tulee olemaan tajuton. Paina tästä ja tilaa sieltä LT-kanavaa yhdellä klikkauksella ja pysyt näin myös sitä kautta aallon harjalla tilanteita seuratessa. Tämän blogin lopuksi kiitän Konttisen Anttia, joka ruokki minut kirjoittamisen aikana pastalla ja nakeilla. Jälkiruokana oli hedelmäsalaattia ja vanhentunutta maitoa. Omnomonomnom!
Lähitulevaisuus on muuten nyt. Tossa sitä Konttisen selkäpäin, lopulta iloiten, työstämää materiaalia sitten on! "Viimeinen kuva, se kaikista kaunein."
No se on kuulumisten aika jälleen! Makaan lattialla selälläni ja hivelen sormillani laptoptietokonejärjestelmäni lämmintä näppäimistöä. Teen niin, koska taas on hassuja asioita tapahtunut ja ajattelen syövyttää ne tekstin muodossa teidän mieliinne.
Viikko sitten seisoimme treeniksemme pihalla ja lastasimme autot täyteen erilaisia musiikkitarvikkeita illan showta varten. Homma oli paketissa nopeasti ja tuntui kuin autojen tavaratilat olisi suunniteltu juuri romppeitamme varten. Tai sitten ryhmämme on vaan aivan jumalattoman lahjakas kun puhutaan tavaroiden kuljetuksesta ja varastoinnista. Lisää asiasta kiinnostuneille.
Saavuimme Kaarinan Old Texasiin hyvissä ajoin. Tuomas ja minä tulimme samalla autolla. Tuomas ajoi. Matka sujui iloisissa merkeissä - Antti oli nimittäin joutunut Askon autoon. Meitä harmitti Askon puolesta. Tuuli sen sijaan saapui paikalle hieman myöhemmin. Tilanne oli jännittävä, koska hän oli edellisen keikan jälkeen ollut pahasti flunssassa ja pelkäsimme, että kestääkö ääni. Pelipaikalla Teräsbetonin miehet työstivät soundcheckiään hyvällä groovella. Heitimme kamat sisälle ja seurasimme poikien tsekin läpi. Miksaajana Old Texasissa oli muuten Nightwishin keikkamiksaajanakin tunnettu Kimmo Ahola. Molemmat tsekit sujuivat mainiosti ja ongelmitta. Kiitos Kimmo! Tämän jälkeen siirryimme viereiseen glamour-ravintolaan lataamaan arvot kuntoon.
Hengasimme backstagella ja kuulimme, kun alkunauha pärähti pyörimään. Tajusimme heti, että olimme ongelmissa - Vainiopekka oli hukassa. Aloimme tekemään bändin omia paniikinomaisia kutsuhuutoja. Alkunauha oli jo puolessa välissä. Draaman kaari alkoi näyttää roolia, ja pahaaenteilevä loppu oli jo saada otteen. Onneksi Asko oli opetellut bändin sisäisen kielen ja vastasi kutsuhuutoihimme hakkaamalla nyrkillä ravintolan takasisäänkäyntiä. Hän oli sohlannut itsensä lukkojen taakse. Avasimme oven ja pääsimme aloittamaan vetomme bändin moton mukaisesti "varmasti ja ajallaan." Alkuiskuista lähtien keikka oli mahtavaa ilotulitusta ja runsaslukuinen yleisö näytti viihtyvän. Meillä oli hauskaa alusta loppuun, ja Tuuli onnistui tilastaan huolimatta huikeaan vetoon! Jes! Teräsbetonin alttari oli jälleen lämmitetty! Keikan jälkeen levymyyntipisteemme tyhjeni tuotteistamme ja olimme ällikällä lyötyjä. Suuri kiitos ihmiset! Vaihdoimme myös kuulumisia eri ihmisten kanssa, sainasimme levyja roppakaupalla ja olimme valokuvattavina - hikisinä, mutta helvetin hyvännäköisinä tietenkin! Ei aikaakaan, kun Teräsbetonin alkunauha pärähti käyntiin, ja yleisö villiintyi jälleen. Veto oli huikea, ja jengi oli liekeissä! Suuret kiitokset jälleen koko Teräsbetonin ryhmälle, kuin myös Old Texasille!
Oli kotiinlähdön aika. Pakkasimme kamat lahjakkaasti autoon ja lähdimme ajamaan kohti Euraa. Konttinen uhosi autossa jäävänsä Turkuun ja tulevansa vasta aamulla bussilla Euraan. Järkevä päätös kolmen aikaan yöllä... Näin ei kuitenkaan tapahtunut, mutta seuraava pommi oli jo heitetty ilmaan. Konttinen ilmoitti, että hänen kitaransa jäi Kaarinaan. Oiiiiiiii v###u! Korkkasin välittömästi lisää. Konttisesta ilmeni marttyyrin piirteitä ja hän ehdotti, että voi hakea kitaran taksilla. Päätimme kuitenkin kääntyä ja haimme kitaran yhdessä. Hakureissun jälkeen luulisi homman olevan paketissa. Ei ole. Konttisella on uudet piipussa. Hän on löytänyt huikean keinon pitää omat raha-asiansa kunnossa. Hän on nimittäin päättänyt periä omilla rahoillaan ostamat alkoholituotteet takaisin bändin tililtä. Perustelu tähän: hän on säästänyt kaikki kuitit. Vuorela on päättänyt siitä hetkestä lähtien alkaa säännöllisesti seurata bändin tilitapahtumia. Join tyytyväisenä olueni loppuun, ja saavuimme treenikämpälle.
Hei me käytiin Helsingissä skabailemassa Ääni & Vimma -kisassa! Paikkana toimi Arabian nuorisotalo. Lähtö sovittiin tapahtuvan kello 15:00 treeniksen pihalta. Varmasti ja ajallaan se tietysti tapahtuikin eli siis 15:25. Tiukka ajomatka oli tiedossa. Minä ajoin, ja Asko istui etupenkillä. Hedonismin suvereeni ruhtinas Tuomas joutui nöyrtymään poikkeuksellisesti ryjää täynnä olevan takapenkin maailmaan. Kaikesta huolimatta hän ei näyttänyt kärsimyksen merkkejä. Ennen Forssaa Konttinen alkoi kuulla kanapaninin kutsun. Pysähdyimme Forssan ABC:llä. Ei ollut eka kerta, kun Vuorela rohmusi liikaa ruokaa ja totesi ruokailun jälkeen olevansa aivan killillään. Tankkasimme ja jatkoimme matkaa. Matkalla Vuorela mainosti, että oli jokin aika sitten syventynyt katsomaan Yleltä dokumenttia printtereistä. Auto hiljeni hetkeksi.
Helsinkiin päästyämme soitimme Tuulille ja kysyimme, missä hän menee. Tuuli ilmoitti, että on ajanut Helsingin keskustassa tunnin verran eikä löydä paikkaa. Motivoimme häntä ilmoittamalla, että paikka ei ole aivan keskustassa ja meillä on helvetillinen kiire. Keikan piti alkaa 19:15 ja paikalla piti olla 18:45. Kello oli 18:38. Ajattelimme soittoaikojen olevan kuitenkin jäljessä. Saavuimme pelipaikalle ja ilmoittauduimme läsnäolevaksi. Tämän jälkeen meille ilmoitettiin, että meidän veto on meneillään olevan aktin jälkeen, ja että ohjelma olisi etuajassa. Siispä kamat kasaan ja lavalle. Eikä aikaakaan kun meidät jo juonnettiin sisään. Kaikki oli hyvin - kunhan laulaja saataisiin paikalle. Vuorela veti telekommunikaattorinsa esiin ja soitti vielä lavalta Tuulille, joka kertoi saavuttavansa rakennuksen ulko-ovea liikkumismuodolla juoksu. Hengästyneenä hän saapui sisälle, heitti lennosta takin penkille ja hyppäsi lavalle. Yleisölle hän perusteli tempaustaan turkulaisuudella. Perustelu hyväksytty. Voiko muuten euralaisuudella perustella jotain? Noh, ihan sama. Euralaisten ei nimittäin tarvitse perustella mitään. Peli laitettiin käyntiin kahden biisin ajaksi ja homma oli ohi. Tuomaristo (Tomi Koivusaari (Muusikko / Amorphis), Jules Näveri (Muusikko/ Profane Omen), Kärtsy Hatakka (Muusikko/ Waltari), Jukka Koskinen (Muusikko/ Norther) kertoi palautteessaan, että vetomme oli viihdyttävää seurata ja paketti oli kasassa. Kiitos! Tästä hyvästä matkamme jatkuu kohti semifinaaleja! Uujea! Sellanen Helsingin reissu! /,,/
No siinähän ne tämänkertaiset kuulumiset oli. Mainitaan vielä sen verran, että meitä näkee seuraavaksi Turun Aprillirockissa. Ja siitä muuten starttaa Like Tomorrow'n Something up in the ass -kevätkiertue, joka jatkuu Helsingissä ja mahdollisesti sitten taas Helsingissä ja sitten taas Turun Klubilla ja sitten taas ja sitten. Kesälläkin tulee olemaan huikeeta! Tulkaa vähän joka puolelle tsekkailee ja diggailee. Mennään sitten vaikka baariin! /,,/ Lopuksi haluan kiittää Marcus Grönholmia ja hänen kartanlukijaansa Timo Rautiaista. "..because it came some stone.."
Guten Abend ja vielä pitkästä aikaa! Ajattelin tarttua tuumasta toimeen. Huomasin, että jonkin verran on iho rypistynyt sitten viime blogin! Mutta vielä enemmän on aikaa kulunut siitä, kun haikara kiikutti valkoisen LT-nyytin oven taakse - nimittäin yli seitsemän vuotta. Tuomas ja Asko juhlivat Bar Hovissa. Tuuli juhli Tampereella. Samuli juhli Marilynissä, Fortessa, Monkeyssa, Onnelassa, Klubilla ja Amarillossa, ja Antti juhli kolvin kanssa ICT-talolla. Kukin roiskii tavallaan. Oikeasti emme juhlineet mitenkään - muistaakseni.
Bändimme osallistuu parhaillaan Nummirock skabaan! Kisasta valitaan kahdeksan parasta soittamaan kyseiselle festarille. Ole aktiivinen ja mene kavereidesi kanssa antamaan laumallemme viisi tähteä! Jos kutsu Nummirockiin käy, lisään itsestäni suupieliä niin maan pirusti nostattavan videon Facebook-yhteisömme video -välilehteen. Facebook -yhteisömme hinaa pikkuhiljaa muuten väkilukuaan ylöspäin! Superawesome! Kohta lähtee siis taas palkintoa jakoon! Kiittäen tästä!
Viime torstaina bändimme rullasi Porin Bar Kinoon lämmittämään Teräsbetonin taistelutanteretta kuumaksi. Betonin pojat saundtsekkasivat parhaillaan kun saavuimme paikalle. Paiskasimme kättä ja aloimme purkamaan kamoja - näin teki myös Vuorela, jonka kamat Konttinen-Toivola -iskuryhmä meinasi unohtaa Euraan. Oma tsekkimme huljui läpi ongelmitta, joten siirryimme nauttimaan talon antimista. Pitkän soittamattoman tauon jälkeen soitto kulki ja olimme liekeissä - eikä yleisön vähyyskään lannistanut mieltä. Taisin keikan aikana jopa mennä sanomaan Konttiselle että "v***u tää on helppoo!" Hän alkoi nauramaan. Ihme mies! Nauroin takaisin, koska sointu oli väärä. Hölmö mies! Vuorela keksi keikan jälkeen uuden lajin nimeltä korvatulpan syvyystyöntö. Nimi hämää, mutta korvaan sitä työnnettiin. Hän voitti, ja sairaala hoiti loput. Homman jälkeen kamat kasaan ja himaan pötköttään. Nimittäin osa bändistä sairastui vielä flunssakuumeeseen ja osa on siinä edelleen. Perkeleen Pori!
Seuraavaksi LT-korporaatio liikkuu Kaarinan Old Texas musiikkiklubille lämmittämään jälleen lavamateriaalin Teräsbetonin jätkille! Niin ja sinne ryhmärämää saapuu huhupuheiden mukaan miksaamaan Nightwishin keikkamiksaajanakin tunnettu Aholan Kimmo! Huikeeta! Ota kaverit messiin, sopivat pohjat, taksi alle ja suuntaa Kaarinaan. Siellä et ole niin useasti käynyt. Et varmana ole! Mutta nyt siihen on vielä hemmetin hyvä syy! Nähdään! Ja viikon päästä tästä ryhmämme soittaa Helsingissä Arabian nuorisotalolla Ääni & Vimma -kilpailussa. Nähdään sielläkin!
Niin ja erittäin hyvää naistenpäivää! Ja Motörhead-päivää! Kumpi näistä nyt painaa enemmän?
Perfect World ja Crossfade ovat siis päässeet valtakunnallisille radioaalloille jo muutamaan otteeseen. Isot sille! Jotta kehitys ei katkeaisi, seuraavassa pari linkkiä, joiden kautta voit pienellä vaivalla auttaa joukkuettamme muidenkin kansalaisten tietoisuuteen:
Facebook yhteisössämme arvomme tykkääjien kesken Perfect World EP:tä ja uusia Like Tomorrow t-paitoja. EP arvotaan 50 tykkääjän välein ja kun sataset menevät rikki, arvotaan EP:n lisäksi t-paita. Käykääpä siis tykkäilemässä!
Viime perjantaina oli tiukka päivä, kun tiedossa oli keikat kahdessa eri paikassa. Päivällä karavaanimme esiintyi Euran lukion ja yhteiskoulun väelle ja hieman myöhemmin Säkylässä armeijan uusille alokkaille. Aikataulussa kuitenkin pysyttiin jopa odotettua paremmin ja päivästä jäi hyvät fiilikset, kun ihmiset tulivat antamaan positiivista palautetta ryhmämme live-toiminnasta. Seuraavana päivänä kuitenkin tunsi ainakin selässä ja niskassa, että oli tehty tuplasti hommia normaaliin keikkapäivään verrattuna.
Parhaillaan olemme hommaamassa keikkoja ja etsimme sopivia yhteistyötahoja, joiden kanssa voisimme taas viedä toimintaamme seuraavalle tasolle.
Kiitos, näkemiin ja kyllä se kesä sieltä tulee. -Tuomas
Raskas ja pitkä synnytys on takana, mutta viimein nyytti on sylissä. Tänään julkaistiin virallisesti uusin EP-levymme Perfect World. Samaan kompaktiin pakettiin iskettiin vielä upouusi musiikkivideo levyn toisesta biisistä Crossfade sekä liveveto viime kevään Klubin keikalta. Askon verenpainetta nostatti vielä uudet, entistä komeammat kotisivut, jotka saatiin kuin saatinkin valmiiksi kaiken härdellin keskellä. Avasimme myös uudet Facebook-sivut osoitteessa: http://www.facebook.com/pages/Like-Tomorrow/129872800405656
Levyjä saa tällä hetkellä paitsi allekirjoittaneilta myös seuraavista liikkeistä:
Turku:
Levykauppa X Kane Records 8 Raita
Rauma:
Pop-peli
Eura:
K-Market Viso S-Market K-Supermarket Eupa-kioski Kauttuan Kipsa
Myyntipaikkoja sikiää lisää ja ne ilmoitetaan kaikki myöhemmin sivuilla. Shop-osiomme on työn alla ja aukeaa mahdollisimman pian kaikille innokkaille! Voin jo paljastaa, että pian myynnissä on myös LT-paitoja!
Paineita puretaan viimeistään joulupäivänä legendaarisessa Euran Osmantuvassa, tuu mukaan tarkastamaan kuinka tukka lentää ja joulukinkkua sulatellaan!
AIAIAIAIaiai!!! Rakkautta on ilmassa. Syyskiertue tuli suoritettua arvosanalla 8+++. Matkan varrella keräsimme ruokarahaa SPR:n lippaaseen, lämpäytimme duo Kotipelto&Liimataisen eetteriin, palasimme nostalgioimaan koko bändihistoriamme neljännen keikan miljööseen kiskaisemalla setin Euran perinteisessä bändimaratonissa ja juuri ennen maaliviivaa löysimme itsemme turkulaisesta lanteenveivausmestasta. Mainittakoon, että bassokamat eivät lauenneet putken aikana kuin kolmesti - olihan keikkoja sentään neljä! :) Tämän seurauksena alarekisterin miehemme onkin laittanut kamansa vaihtoon.
Pölyn laskeuduttua siimaletit suuntasivat kohti promokuvaussessioita. Kuvat onnistuivat, kuten huippumalleilta voi odottaakin. Suuret kiitokset kuvaaja Jyrkille, valomies Juusolle ja GU-ohjelmille!
Kolme tuoretta kappaletta freesillä musavideolla höystettynä lävähtävät uusille sivuillemme ennen kuin joulupukin kulkuset kilahtavat savupiipussasi. Nyyttimme laskettu aika on nimittäin 14.12.
Jouluvitsi päästä: Tonttu kuljeskeli poroaitauksessa. Kädessään hänellä oli matkanvarsi. Joulupuuro oli saanut tontun mahan sekaisin. Vai olikohan hänellä laskettuaika?
Paljon on taas hiuksia lähtenyt, sitten viime tilannekatsauksen. Makkaraa poskeen -kesärundi saatiin sinetöityä onnistuneesti; jopa niin onnistuneesti, että Mtv3:n uutisankkuri Tomi Einonen olisi keikan jälkeen uskonut meidän myyneen Saksassa miljoonia levyjä. :)
Keikkakesästä jäi erittäin hyvät fiilikset. Saimme keikoille hyvän latauksen ja tuntui, että homma aina vain parani seuraavalla kerralla. Kesän kovin yllättäjä oli ehdottomasti Porin
prikaatin veto. Viimeisen kolmen biisin aikana 300-päinen alokasmassa vyöryi lavan eteen ja toimi juuri kuten keikalla on suositeltavaa: valtava nyrkkimeri oli tosiasia, hei-huudot raikasivat todella lujaa järeän miehisen raivokkaasti, 95 % jengistä hymyili/näytti viihtyvän, pitti lähti pyörimään välittömästi ja havaitsimme yleisössä myös muutamia ns. hurmosnaamoja, jotka ottivat ilmeen perusteella keikasta viimeisenkin pisaran irti. Meidän fiilis lavalla oli uskomattoman hieno ja allekirjoittanut olikin lähes sekoamispisteessä innostuneisuudesta. Keikan lopussa tulikin tärinöissä ylistettyä (mikrofoniin huudettuna) juuri koetut hetket varsin korkealle elämän top-100 kokemukset –listalla. Suuret kiitokset vielä asianosaisille!
Heinäkuun helteiden jännät paikat jatkuivat, kun pääsimme lämppäämään bändiä, jonka kautta itse sekaannuin metallimusiikkiin. Stratovariuksen lämmitely Euran Osmantuvassa sujui mukavasti, ja meitäkin oli tullut katsomaan hyvä kasa porukkaa. Soitimme keikalla ensimmäistä kertaa uuden biisin, työnimeltään Rulla.
Viikon päästä meillä oli oma keikka Osmantuvassa. Veto sujui peräkkäisten keikkojen tuomalla hyvällä tatsilla mallikkaasti. Keikka oli kotoisa ja lämminhenkinen, vaikka yleisömäärässä olimmekin vielä hieman Stratoa jäljessä. :) Mutta eihän se ole se määrä vaan laatu.
Heti seuraavaksi päiväksi olimme suostuneet ottamaan vastaan pelottavan soittoajan: 12.00. Todella vähäisten yöunien jälkeen joukkueemme raahautui hieman skeptisesti Kauttuan Ruukkifestareille. Vedimme epäilymme kuitenkin varsin nopeasti pöntöstä alas, koska keikasta tuli yksi kesän rennoimmista ja hyväntuulisimmista. Ulkolava oli iso ja mahduimme toteuttamaan itseämme loistavasti. Keikan jälkeen palaute oli positiivista, jopa oikein Mainostelevision edustajan suusta.
Tältä pohjalta on parin viikon päästä hauska startata Ronski rakkaus –syyskiertue Rauman Bar Hovista!
Suomen suvi näytti parhaita puoliaan, kun Laikkarit tukijoukkoineen köröttelivät kohti Harjavallan Valtarockia puolitoista viikkoa sitten lauantaina. Miksaaja-Jartsa & co. olivat laittaneet kunnon lavan pystyyn, jossa kelpasi kirmailla vajaakuntoistenkin soittajien. Minä erehdyin keikkahuumassa loikkaamaan Konttisen kainalosauvoja vaatineen jalan päälle oikein voiman kanssa, mutta onneksi kitaristi kykeni tästä huolimatta säntäämään yleisöön ja nauttimaan kesäpäivästä myös lavan toiselta puolen. Helteinen kesäpäivä oli houkutellut paikalle kaiken ikäisiä rokkaajia. Mun mieleeni jäi erityisesti Inka-tyttö, joka tuli nykimään hihasta ja kertoi fanittavansa bändiä - toivottavasti tykkäsit levystä! Keikan jälkeen oli hyvä ottaa nurtsilla rennosti. Mä kävin vielä vierailemassa Migraine Eyesin keikan aikana lauteilla ja vedin herkkää duettoa illan pimentyvinä tunteina.
Tästä on hyvä matkata ensi perjantaina Säkylän Sotkuun viihdyttämään uusia alokkaita ja jo 24.7. firmamme räjäyttää tajunnan kotikentällään Euran Osmantuvassa, lämppärinä Stratovarius.. eiku? Sinne siis!
Kesä on jo pitkällä ja Like Tomorrow'n Makkaraa poskeen -kesäkiertue 2010 on startannut käyntiin mitä mainioimmin. Touko-kesäkuun taitteessa firmamme vieraili tsekkaamassa Rauman hoodit ensin Young Old Rauma -tapahtumassa Rauman torilla ja sitten koulun päättäjäisissä Ooperissa. Tapahtumien järjestämisestä vastasivat nuoret musiikinharrastajat, ja meille oli kunnia olla mukana kekkereissä. Vokalisti punasteli, kun Rauman torin nuoriso intoutui vaatimaan nimmareita ja pusuja, mutta jälkimmäisiä ei valitettavasti tällä kertaa herunut. :) Meininki oli kaiken kaikkiaan erinomainen, erityisesti mieleen painui Ooperiin keikkaa katsomaan tullut tyttökaksikko, jolle peukku omistautumisesta hyvälle asialle. ;)
Juhannusta LT tukijoukkoineen lähti viettämään perinteikkääseen Sieravuoreen, jossa meitä hemmoteltiin remontoidulla mökillä, ruoilla ja juomilla - ja vedettiin me pari keikkaakin siinä sivussa. Osa tosin joutui jättämään perjantain keikan väliin, sillä mökin terassi osoittautui liian houkuttelevaksi vaihtoehdoksi. Allekirjoittanut haluaa kiittää erityisesti keikan jälkeen käydyistä positiivisista (palaute)keskusteluista yleisön kanssa. Levymyyntikin ylsi ennätyslukemiin.
Naiset pitivät mökkiä pystyssä ja miehet räpelsivät - tästä seurauksena seuraavat keikat vedetään hieman vajaakuntoisina: basistilla on käsi paketissa ja kitaristilla on oman keppinsä lisäksi vielä kaksi muutakin keppiä - jalka ei nimittäin kestä vielä astumista.
Tule siis ja tsekkaa, miten kepeillä rokataan, sillä LT nähdään seuraavan kerran jo huomenna 3.7. Harjavallan Valtarockissa!
Kello 20:01 istumme treeniksemme keittiössä. Nyt 20:03. Edelleen tökkii. Nyt lähtee. Paljon on tapahtunut sitten viime näkemän. Laivaneitsyys tuli ja meni Silja Europalla yhdessä Corona Skiesin poikien kanssa, josta koko köörille mitä suurimmat kiitokset! Jokavuotinen Lemmenlautta -risteily koitui siis myös meidän kohtaloksemme - onneksi. Pakettiautollinen soittokamaa ja voiteluaineita siirtyi rikkinäisen hissin kautta ravintolan keittiöön ja siitä edelleen ravintolan käsittämättömälle lavalle. Meininki kuitenkin äityi äärettömyyksiin keikkasetin kuluessa. Super! Hauskan keikan jälkeen olikin aika siirtyä itse risteilylle.
Seuraava aamu alkoi vissiin Tax Free -vierailulla ja laivan tarjoamalla aamupalalla. Saundtsekkimme laivan päästagella Ocean Clubilla oli lukujärjestyksessämme seuraavana. Homma hoitui melkoisen lutvikkaasti ja siirryimmekin taas takaisin risteilylle. Laivan keinumisesta huolimatta pysyimme muodostelmassa koko keikan ajan ja yleisöstä Espoon joku kuningas tulikin kehumaan suoritustamme. Kiitos Espoo! Kiitos risteily!
Turku Bandstand 2010 -mittelöissä joukkueellemme lohkesi finaalipaikka, jossa meille suotiin kunnia nousta kolmannelle pallille. Turun Klubilla soitettu finaalikeikka oli aistikas, hikinen, sykähdyttävä, loistava, pysäyttävä, ravistava, herkkä, mieletön, neitseellinen, kaunis, mieleensyöpyvä, iloinen ja ennen kaikkea äärettömän hieno kokemus bändillemme! Sekä bändi että yleisö osoittivat yhdessä todellisia viihtymisen merkkejä. Kiitos Klubi ja TBS!
Neljän tunnin yöunien jälkeen firmamme irtoutui hetkeksi arjen realiteeteista ja suuntasi viikoksi kohti Rukan lumisia nyppylöitä (Kiitos Poikamies!). Bändimme osasi lasketella, istua pulkassa, hiihtää ja tehdä omia latuja, grillata, tehdä lumiukon ja lumihemulin, rikkoa luonnon koskemattomuuden ja rauhan, juhlia, tilata taksin, saunoa ja kylpeä sekä nauttia ennalta-arvattavasta seurasta. Tuli myös syötyä ja juotua todella hyvin (kiitos Mummu!)!
Seuraava kuukausi vierähti Konttisen sanoin kaikennäköisissä hommissa.
Vappuna otimme aurinkoa Turussa ja seuraksemme saapui MTV3:n kymppiuutisten kevennyksestäkin tuttu mies, Lapin shamaani-uimari, joka tunnetaan nykyisin myös nimellä Justin Iltanen. *yleisö mylvii* Vapun kohokohdat: Tuulin loihtimat hampurilaiset, Pahin Kama, Powerball, leikkipuisto, tivoli, jokilaivat, Konttinen Hesessä, basisti postiluukussa, kesän alku, videot ja valokuvat sekä hyvä tunne tulevasta. Jälleen ajoissa alkanut, mutta pitkäksi venynyt Vappu oli ohi.
Kesän keikoista osa on jo sovittu ja muutamat neuvottelut on vielä käynnissä. Tulevaisuus näyttääkin keikkakesän suhteen varsin kivalta. Päivittelemme päivämäärät sivuille alta aikayksikön sitä mukaan kun keikat ovat varmistuneet.
Paljon on minuutteja kulunut myös kolmen uuden laulun ja yhden uuden musiikkivideon työstöön. Kaksi biiseistä on viimeistelyä vaille valmiina ja yhden nauhoitukset alkavat ja loppuvat ensi viikon alussa. Viimeksi mainittu on seurausta Turku Bandstand menestyksestämme. TBS-finalistit nauhoittavat kokoelmalevyn, johon otammekin osaa yhden raidan verran. Julkaisemme koko paketin mahdollisimman pian kesän alussa. Kyseinen materiaali pyörii kuitenkin jo iloisesti setissämme ja on kuunneltavissa tulevilla keikoillamme. Lisää infoa tulee tuutista kunhan tuutti sitä heruuttaa. Kello on nyt 23:48.
Now playing: Justin Iltanen - Love Me.
-Samuli-Tapio Johannes, Tuomas Kalle Olavi, Asko Tapani ja vähän Antti Veikko Anteroki
Keikkarintamalla on ollut nyt muutaman viikon tauko, mutta tämä ei ole suinkaan tarkoittanut taukoa bändihommista. Jannut matkasivat pari viikkoa sitten Jyväskylän nostalgisiin studiomaisemiin viimeistelemään uusia biisejä. Myös tulevan musavideon editointiin on kulutettu työtunteja järjetön määrä - ja vielä jatkuu! Vireillä on niin ikään muutama keikka, jotka varmistunevat piakkoin, joten olkaapa kuulolla, paljon on tapahtumassa!
Kuukauden keikkatauon jälkeen on jo kova täpinä päästä lauteille, ja Laikkarit päättivätkin osallistua vielä kertaalleen vuosittaiseen Turku Bandstand -bändiskabaan la 27.2. klo 18 -> ja tsekkailla, mihin livekunto riittää. Koska lauantai-alkuiltaan ei osu suomalaista olympiaeuforiaa ja baari-iloittelukin on vasta alkutekijöissään, niin tule toki paikalle äänestämään Like Tomorrow semifinaaleihin ja aina finaaliin saakka ja starttaa lauantai-ilta mukavasti käyntiin!
Valtion kutsumuksesta Laikkarit astui jälleen palvelukseen. Omasta varusvarastostaan noudetut kamppeet mukanaan LT-yhteensattuma marssi pe 15.1. kohti Säkylän Sotilaskotia - ilman tahtia. Tämä siksi, että osa (lue yksi) joukkueesta oli krapulassa erinäisten syiden johdosta. Noin 15km matka kesti tiukat 45min, mutta perillehän me päästiin.
Tällä kertaa keikkapaikkana toimi remontissa olevan Sotkun viereen rakennettu sotilaskotiteltta. Marssiryhmämme saavuttua kohteeseensa tavarat sykähdettiin sisätiloihin lähes alta aikayksikön. Miksaajan saavuttua paikalle, PA-pinot nousivat korkeuksiinsa ja oli aika aloittaa soundcheck. Möykkä alkoikin kuulostaa erittäin lupaavalta jo hetken taonnan jälkeen - ja kyllähän se sitä olikin. Tämän johdosta pääsimmekin siirtymään possumunkin pariin ja seuraamaan sivusta Säkylän Naisvoimistelijoiden iloista tanssiharrastusta. Hyvältä näyttää :)
Ensimmäinen erä alokkaista tetsasi sisään "tasan" kello 17:00. Pöydät täyttyivät ihan niin kuin armeijassa, ja paskarajaan tuijottamista oli heti havaittavissa. Hyvä hyvä. Eipä siis muuta kuin bändi sisään heti kun osa (lue sama kaveri kuin edellisessä) saadaan ulos vessasta. Ja vetohan sujui varsin mallikkaasti. Tämä yhtälö toistettiin yhteensä kolmeen eri otteeseen. Loppua kohti ryhmämme osumatarkkuus parani, ja meno saavutti semi-kliimaksin. Kiitokset kaikille klanipäille, kun olitte saapuneet paikalle varsin sankoin joukoin!
Tämä perinteikäs tapahtuma oli jälleen kerran erittäin hulvaton. Katkerina jäimme kuitenkin (jälleen kerran) ilman ruusuja, sillä jostain käsittämättömästä syystä vain tanssitytöt saivat nuo punaiset piikkitikut ja vielä kolmeen eri otteeseen! Tilannehan korjataan ensi saapumiserän myötä :)
Kertauskutsua odotellessa,
Komppi "snaren alakalvon demppirenkaan välilaakerin yläkumin takalukko" VeePee & (se vessakaveri suluissa), yläkerran DJ Skuupastiitti ja FITNESS "moduulin rakentaja" TENTTINEN
Joulupäivänä joukkueemme rekiretki suuntautui kohti Euran Osmantupaa. Kinkun maku suussaan jäsenet pystyttelivät romujaan lavalle jo hyvissä ajoin ennen illan koitosta. Vaikka kyseessä oli vuoden viimeinen keikka, oli työryhmän silmissä aistittavissa normaalia suurempaa kiiltoa. Tiedä sitten johtuiko tämä glögistä vai siitä, että vuoden viimeinen show soitetaan yhtyeen kotikentällä. Tähän kohtaan mainittakoon, että viimeisestä vierailusta Osmassa oli kulunut vain vajaa viikko, jolloin osa miehistöstämme kävi katsastamassa Raskasta Joulua -shown. Tuolloin reissun saldoksi jäi mm. tinnitus, basistin murtunut kylkiluu ja kiipparistin ruhjoutunut keskisormi. Jääshkamoon!
Showtime
Ensimmäinen hahmo asteli lavalle aikaraudan näyttäessä 00:45. Mitä ihmettä?! Se Oikea Joulupukki oli saapunut pikavuorolla suoraan Korvatunturilta tervehtimään juhlakansaa ja jakamaan lahjoja! Pukki oli tänä vuonna laihtunut selvästi ja terävimmät huomasivat hänellä olevan lenkkarit jalassa. Huhu kertoo, että joulupukki olisi vuoden aikana alkanut lenkkeilemään ja syönyt vain yhden jouluaterian päivässä..ken tietää :) Pukki ei myöskään ollut osannut varautua yleisön valtaisaan määrään, joten tonttujen käärimiä lahjoja riitti vain nopeimmille.
Fiilikset lavalla olivat korkealla! Oli enemmän kuin mahtavaa, että ryhmää oli saapunut paikalle sankoin joukoin ja että yleisömassan joukosta oli bongattavissa reilusti tuttuja kasvoja. Iso kiitos teille!
Afterski
Romppeet saivat tällä kertaa jäädä lavalle, jonka seurauksena ryhmämme siirtyi välittömästi olennaisen pariin. Valomerkin yllättäessä joukkueemme siirtyi lajitovereineen takahuoneen puolelle, jossa juhlat jatkuivat vielä pitkään...
Ensi vuonna yhtyeeltä on odotettavissa uutta materiaalia niin ääni- kuin videomuodossa. Myös keikkoja tullaan tekemään aktiivisesti ja niistä ilmoitellaan yhtyeen kotisivuilla sitä mukaa kun päiviä lyödään lukkoon. Like Tomorrow kiittää fanejaan ja yhteistyökumppaneitaan kuluneesta vuodesta ja toivottaa kaikille erittäin railakasta vuotta 2010!
Bändi heitti lauantaina 12.12. settiä Huittisten Sinisessä Karhussa. Puutalossa sijaitsevan baarin remontoidut keikkatilat olivat varsin positiivinen yllätys, kuten myös yleisössä jamitelleet paikalliset jannut ja muidut. Tässä yhteydessä taas plussaa herkullisista pizzoista - kun bändi on kylläinen, niin bändi on onnellinen ja hyvässä keikkavireessä. :P Laulajan takataskusta pilkisti keikan ajan inhalaattori mahdollisia hengenahdistuskohtauksia silmällä pitäen, ja pojat lupasivatkin vetää tavallista pidemmän soolon, jos allekirjoittanut olisi kellahtanut kesken keikan. Possuinfluessa on kuitenkin vihdoin kaikkien osalta kellistetty, kun tolpillaan pysyttiin.
Mukaan otetut levyt loppuivat kesken, mikä kertoo omaa kieltään siitä, kuinka odottamatonta ihmisten kiinnostus oli. Tällaisia keikkoja on hieno tehdä, kun vuorovaikutus yleisön kanssa pelittää, ja meilläkin oli mahdollisuus keikan jälkeen jutella kaikkien kanssa, kun ei tarvinnut heti kiireellä roudata kamoja pois.
Osmantuvan joulukeikkaa odotellessa bändi vetäytyy, mutta ei kuitenkaan hiljenny, railakkaaseen joulunviettoon. Melodista joulua kaikille, joulupäivänä nähdään!
On taas aika päivittää tanssiorkesterimme kuulumisia tänne blogiinkin. Ollaan jälleen tehty keikkaa ja kokeiltu sen puitteissa jotain hieman uudenlaistakin. Joulukuu on tuonut ryhmämme settiin nimittäin uuden maukkaan aluevaltauksen - akustisen keikkailun.
Marraskuun puolella kävimme rymistelemässä WakeUp! Rauma -tapahtumassa Äijänsuon areenalla. Puitteet olivat varsin messevät, ja aitoa riemua joukkueessamme herätti myös backstage ja sen moitteettomat tarjoilut. Bändille oli selkeästi jäänyt musavideo-mood päälle, sillä tukka heilui tavallistakin riehakkaammin, ja allekirjoittanut lyllersi lavaa päästä päähän (ja paikoin poiskin siltä) ihan hengähdyksiin asti.
Viime viikolla teimme erilaisilla kokoonpanoilla kaksikin akustista keikkaa. Ensiksi pistäydyimme Länsi-Suomen mitalijuhlassa Rauman kaupunginteatterin Ankkuri-ravintolassa. Tunnelma oli juhlava, ja esiintyminen opettava kokemus, sillä meillä ei ole takana ainuttakaan vastaavanlaista keikkaa. Oli kunnia soittaa Länsi-Suomen juhlassa, sillä lehti on auttanut meitä monin tavoin eteenpäin ja tuonut meille paljon näkyvyyttä.
Viime perjantaina kävimme soittamassa euralaisen yrityksen pikkujouluissa. Juhliin oli mukava mennä, sillä rumpalia lukuun ottamatta jokainen meistä on työskennellyt firman palkkalistoilla. Ikäväksi illan teki se, että solistilla oli orastava possunuha päällänsä, ja se kuului äänessä ja näkyi jaksamisessa. Niin ikään Samuli joutui jättämään keikan väliin sairauden takia. Pöpöistä huolimatta meillä oli kuitenkin oikein hauskaa - tuli myös vedettyä pientä tanssiorkesteri-tyyppistä settiä, joka kuitenkin taitaa jäädä once in a lifetime -tyyppiseksi jutuksi. :)
Bändin metelöintiä voi kuulla jo ensi lauantaina 12.12. Huittisten Sinisessä karhussa, sinne siis! Toivotaan, että bändi on siihen mennessä taltuttanut possut ja muut taudit. :) Mukavaa joulunalusaikaa kaikille!
Viikonvaihde sujui kiireisissä merkeissä, kun Laikkarit kuvasivat historiansa toisen musiikkivideon Euran Osmantuvassa yhdessä kuvaajien, valomiehen ja avustajien kanssa.
Perjantai aloitettiin pehmeällä laskulla pikkujoulujen merkeissä, mutta jo lauantaina jatkui soittovideon intensiivinen suunnittelu, joka huipentui maanantaina upeissa puitteissa kuvattuun sessioon. Marli sponssasi paikalle saapuneelle yleisölle vitamiinijuomat, joille tuli varmasti käyttöä, sillä tuo parituntinen kuvaus taisi viedä muutoin kaikki mehut mahtavasti mukana olleesta joukosta. Yleisön aidon tuntuinen mukana olo (tai loistavat näyttelijänlahjat) nosti bändinkin energiatason aivan uusiin sfääreihin. Iso peukku ja kiitos yleisölle ja muille talkooporukassamme olleille!
Viikonvaihteen saldona on siis loistavaa kuvamateriaalia ja totaalisesti jumiutuneet selät ja niskat. Taisi Tuomaksella lähteä vielä Juice etenemään, kun kaveri intoutui moshaamisen riemussaan ottamaan lähikontaktia Konttisen kitaranvarteen. Kuvausryhmän terveisten ja oman mututuntumamme pohjalta voimme odottaa kunnon laatutavaraa minibudjetilla!
Kuvamateriaalia lähdetään käymään mahdollisimman pian läpi - koitetaan muistaa laittaa tännekin maistiaisia kuvauksista! Videota odotellessa käykääpä tsekkailemassa ryhmämme nykyinen livekunto ensi perjantaina WakeUp! Rauma -tapahtumassa Äijänsuon areenalla. Mukana Laikkareiden lisäksi muun muassa Asa ja jätkäjätkät sekä Deep Insight!
Laikkarit piipahtivat viime perjantaina vetämässä ensimmäisen (loppuunmyydyn ;>) jäähallikeikkansa, kun Rauman Lukko ja Porin Ässät kohtasivat Äijänsuon areenalla. Alussa pieniä epäilyksiä herätti lavan koko, sillä pelkästään rumpalimme massiivinen setti valtasi puolet lavan pinta-alasta. Kaikki kuitenkin mahtuivat lavalle, ja allekirjoittanut loikki välillä lavan ulkopuolellekin ottamaan yleisöä. Olimme iloisesti yllättyneitä siitä, kuinka laaja kirjo ihmisiä meitä pysähtyi katsomaan - levyjäkin myytiin taas mukavasti, kiitos myyjättärille! :) Itse en lavalla kyennyt lopettamaan hymyilemistä, sen verran korkealla oli fiilis! Kitaristi äityi kehumaan hallin tunnelmaa ylisanoin, sillä oikea jenkki-hurmos tuntui vallanneen jääkiekkokatsojat. Illan kruunasi kabinetissa nauttimamme mainiot pöperöt ja hyvä miksaus/monitorointi. Bueno. :)
Kuten on jo mainittu, laulut ja viulu tulevaan julkaisuun ovat niin ikään narulla. Studiopäivä oli hemmetin työläs ja hajottava, mutta palkitseva - aloitimme klo 9 aamulla ja viimeiset laulut kiskaistiin raidalle yhden jälkeen yöllä. Basistinkin päivä oli verrattain raskas (puhumattakaan seuraavasta päivästä) - ensimmäinen tölkki aukesi klo 11 ja viimeinen kumottiin viiden aikaan seuraavana yönä.
Tulipa heiteltyä mahtipontista blogia - kertonee sen, että oikealla alalla ollaan ja keikkaa on kiva tehdä! Näillä näkymin seuraava veto onkin niin ikään Äijänsuon areenalla Wake Up! Rauma -nuortentapahtumassa 20.11. Tervetuloo! :>
